Paavon pirtti
Ukko-Paavon pirtti koostuu kolmesta erillisestä hirsikehästä ja niitä yhdistävästä eteistilasta. 1830-luvulta ovat peräisin Paavon ja Riitan kamarit: suuri savutupa on Paavo Ruotsalaisen kuolinvuodelta 1852 ja keittiö 1900-luvun alkupuolelta.
Paavon pirtti on Aholansaaren arvokkain rakennus. Se on museoviraston suojelema kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Rakennus on otettu museokäyttöön jo 1930-luvulla. Nykyisin sitä käytetään Paavo Ruotsalaisen museona, seuratupana ja opetustilana.
Rovasti Kleofas Hyvämäen aikana – vuoden 1913 jälkeen – rakennusta muokattiin nykyiseen ulkoasuunsa. Rakennusrunkojen keskinäiset suhteet, eteistilan muoto ja yhtenäinen vesikatto ovat siltä ajalta. Keittiön ja kamarien alla oleva betoniperustus tehtiin 1930-luvulla. 1940-luvulla, heti sodan jälkeen rakennuksessa tehtiin joitakin pienempiä korjauksia.
Ennen vuoden 1952 Nilsiän Herättäjäjuhlia rakennusta kunnostettiin perusteellisemmin. Lahoja hirsiä vaihdettiin sekä seinien alaosiin että välilaipioiden tasalle. Lattiat uusittiin suurelta osin kokoamalla eri kohteista vanhoja, leveitä lankkuja. Tuvan vesikatto, joka siihen saakka oli turvekattona uusittiin malkakatoksi. Keittiön ja kamarien päälle jäi tuolloin vanha malkakatto.
1982 vesikatto uusittiin kokonaan tekemällä huopakatto, jonka päälle asennettiin uudet tuohet ja riu’ut eli malkapuut. Katteen alustaksi tehtiin uusi ruodelaudoitus. Räystäillä juurakkokoukut kannattelevat lautaa, johon malat nojaavat. Keittiön ja kamarien savupiiput poistettiin katon yläpuolisilta osin tässä vaiheessa. Vuosina 2000-2001 jouduttiin vesikatto uusimaan jälleen. Paavon pirtin valaistusta on parannettu vuosina 1996 ja 2017.