Minun Saareni -valokuvakilpailu; tuomariston kommentit

Aholansaaren juhlavuoden ” Minun saareni” valokuvakilpailuun tulleet kuvat olivat enimmäkseen maisema- ja luontoaiheisia vaikka teema ”minun saareni” olisi antanut kuvalliselle ilmaisulle enemmänkin vaihtoehtoja. Kuvissa esiintyi esim. paljon rakennuksia niin sisältä kuin ulkoakin. Tuomaristo jäi kaipaamaan ihmisiä osana saaren tunnelmaa. Aholansaaren perinteet, hiljentyminen, hengellisyys ja vanhat rakennukset veivät ajatuksissa menneeseen, mutta selkeä yhteys nykyhetkeen suhteessa nykypäivän ihmiseen jäi uupumaan.  Mitä Aholansaari ja sen toiminta merkitsee nykyihmiselle jäi hiukan epäselväksi? Kuvien teknisessä toteutuksessa olisi ollut myös toivomisen varaa, monessa kuvassa ei ollut tarkkuutta riittävästi vaikkakin sommittelullisesti kuva olisikin ollut onnistunut. Kovin moni ei myöskään ollut antanut kuvalleen nimeä, nimi olisi monessa tapauksessa täydentänyt sopivasti kuvan sanomaa.

Arvostelussa otettiin huomioon kilpailun sääntöjen noudattamisen lisäksi kuvaajan taito tuoda oma näkemyksensä esille kuvan keinoin ja se miten hyvin Aholansaaren alueen sekä toiminnan omat erityispiirteet tulevat esille. Lisäksi arvioitiin mm. onko kuvassa tarinaa, onko kuvaaja löytänyt kuvaansa jotain ainutlaatuista kenties jonkin uuden kuvakulman tai ennen näkemättömän asian tai jonkin positiivisen omakohtaisen kokemuksen. Lisäksi huomioitiin kuvan realistisuus, miten kuva on sommiteltu sekä miten kuvan muut tekniset ominaisuudet ovat onnistuneet ja miellyttääkö kuva katsojan silmää.

Kilpailusarjoja oli kaksi: Nuorten sarja sekä Aikuisten sarja

Nuorten sarjan voittajakuvassa tulee hyvin esille Aholansaaren ja Tahkovuoren alueen luonnon mahtavuus yhdistettynä nuoreen energiaan ja iloon. Kuva kuitenkin uupuu hiukan tekniseltä toteutukseltaan kuvan tarkkuuden osalta. Kuva on täynnä tarinaa ja ilmaisua sekä tuo esille nuoren ihmisen olemusta, joten voitto on ansaittu enemmän ilmaisullisin perustein.

Aikuisten sarjan voittajakuvaksi valitussa kuvassa ”Valon edessä” on mukana aimo annos hengellisyyttä, hiljentymistä ja perinteitä. Sammakkoperspektiivistä otettu kuva korostaa myös ihmisen pienuutta kaiken keskellä, jota myös kuvalle annettu nimi tukee. Tällainen vastavaloon otettu kuva on myös teknisesti haasteellinen. Kuvaaja on pystynyt kuitenkin hyvin hallitsemaan vastavalon, niin ettei ikkunasta tuleva valo ole liian kirkas ja mennyt ”puhki”. Sitä ihmisen läsnäoloa kuvan ottohetkessä kuitenkin jäi kaipaamaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kilpailussa oli mukana paljon hyviä kuvia ja kuvien saamissa pisteissä oli vain hiukan eroja, joten kisa oli tiukka.

Terveisin Tuomarit